Paavo Halonen: Brutalistin Uni (Studio)

 Karies, 2020. Photo: Ulla Kokki

Näyttelyni on kevään 2020 aikana tapahtuneita materiaalitörmäyksiä.

Kun Suomi siirtyi valmiustilaan, olin Joensuussa pystyttämässä näyttelyä. Liikuin keskustan läheisissä metsissä ja törmäsin rakennusjätteisiin, betonivaloksiin joiden pintaan oli kirjautunut motiiveja luonnosta, lehden kuvajaisia ja kiviä. Poimin ne talteen.

Avajaisillan jälkeen näyttely ehti olla kaksi päivää auki, ja sitten maailma sulkeutui. Palasin Helsinkiin ennen Uudenmaan sulkua, vaikka tarkoitus oli ollut jäädä Itä-Suomeen, luontoon. Nyt siellä ei ollut enää sijaa minulle. Ei mahdollisuutta majoittua, ei mahdollisuutta tavata ystäviä. Helsingissä jatkoin materiaalien keruuta lähiympäristön jättömailta ja rakennustyömaiden roskalavoilta. Luonnonmateriaalin pariksi on tullut ihmisen muovaama, usein roskaksi luokiteltu elementti. Tämä materiaalien yhteentörmäys toistuu lähes kaikissa teoksissa.

Brutalistin Uni –veistoksessa laulujoutsenen sulat uppoavat metsään jätetyn betonisen tyynyn pintaan.

Ihoni on pehmeä –teos kertoo kosketuksen kaipuusta ja samalla vieraan pelosta, vaarasta. Työhanskat on kerätty Kalasataman kaduilta.

Vesiputoustalo on moderni seita, Joensuun metsistä ja Helsingin rannoilta löytyneen materiaalin yhdistelmä.

Cobra 1 ja Cobra 2 ovat leikittelyä vapailla ja hallituilla muodoilla, sattuman ja järjestyksen eleillä. Mateen nahka verhoaa betoniraudan.

Rubus Saxatalis –teoksessa lämpöpatteri sylkee hevosenjouhta kuin musta sydän sappea. Solmu on selvittämätön mutta kiehtova. Loputon kierre kauneutta ja karvaa.

Karies –teoksessa itseäni kiinnosti muotojen toistuvuus, merirokon ja hirvenhampaan samankaltaisuus. Skeittirampin kupeesta poimittu tiili tuntui hyvältä kasvualustalta.

Only Lovers Left Alive on ajan ja rakkauden kerrostuma; unohtunut, mutta paradoksaalisesti samaan aikaan ikuisesti säilötty muisto. Ruosteenpunaiset linnut on valettu betonin harmaaseen.

Nocturne –veistoksessa minareetin sipulikupolin kullan ja jalokivet korvaa variksen muna. Imatralaisen koulun kokoelmiin kerätty lintu ei ole koskaan päässyt tornin huipulle tarinaansa laulamaan.

Samothrakeen navat, objet trouvé on saanut alkuperäisen veistoksen kuuden kappaleen lisäksi siipisulat kurjelta.

Ansa on kotitalouksien posliini- ja lasiroskaa Helsingin metsistä ja hirven-ja joutsenen luita.

My exhibition is a collision of materials that occurred during the spring of 2020.

When Finland went into lockdown, I was in Joensuu setting up an exhibition. I moved through the woodland near the centre of town and encountered construction debris; concrete lights with motifs from nature on the surface; magazines full of images; and stones. I picked them up.

The exhibition was only open for two days before the world shut down. I returned to Helsinki before the closure of Uusimaa, despite my original intention of staying in nature, in Eastern Finland. Now there was no place for me there. Nowhere to lodge; no opportunity to meet friends. In Helsinki, I continued to collect materials from nearby landfills and construction site rubbish skips. Natural material has been paired with man-made elements, often those classified as ‘junk’. This clash of materials is repeated in almost all of the works.

Brutalistin Uni – The feathers of a common swan sink to the surface of a concrete cushion left in the woods.

Ihoni on pehmeä – The work tells of the longing for touch and, at the same time, the fear and danger of a stranger. Work gloves have been collected from the streets of Kalasatama.

Vesiputoustalo is a combination of material found in the forests of Joensuu and the shores of Helsinki.

Cobra 1 ja Cobra 2  are a play with free and controlled forms, gestures of chance and order. Leather is clad in reinforced concrete.

Rubus Saxatalis – A radiator spits out horse hair like black heart bile. The knot is inexplicable but fascinating. An endless twist of beauty and hair.

Karies – I was interested in the frequency of shapes, the similarity between barnacles and moose teeth. The brick picked from the side of the skate ramp felt like a good breeding ground.

Only Lovers Left Alive  is a layer of time and love; a forgotten but, paradoxically, at the same time, eternally-preserved memory. Rusty red birds are cast in the grey of concrete.

Nocturne –The gold and precious stones of the onion-shaped dome of the minaret is replaced by a crow’s egg. The bird, from the collection of a school in Imatra, has never reached the top of the tower to sing its story.

Samothrakeen navat –The objet trouvé have received, in addition to the six pieces of the original sculpture, wing feathers from a crane.

Ansa  is household porcelain and glass debris from Helsinki’s forests, and deer and swan bones.