Melkein liian henkilökohtainen, 2019
Rajapinnassa. 2021
Täydellisen rajaton, 2021
Lähes unohtumaton, 2019
Samanlainen muistijälki, 2020
Vaikeaa on,
ehtiä päiväkodille ajoissa
katsoa omien lasten mieletöntä surua
menettää ystävä
yrittää ymmärtää että rakkaus muuttuu
jäädä ilman jotain mitä tarvitsee
katsoa kaikkia ihmisiä rakkaudellisesta näkökulmasta.
Johanna Kestilä on Helsinkiläinen taiteilija joka työskentelee osana Rio11- taideyhteisöä Jätkäsaaressa. Kestilä pitää itseään fyysisenä taiteilijana. “Aina kun työskentelen, heilun, kiipeän ja juoksentelen ympäriinsä”, hän sanoo. Voisi sanoa, että hän muokkaa maalauksia kuin savea. Hän leikkaa maalaukset palasiksi antaakseen itselleen uuden näkökulman työhönsä ja ompelee ne sitten yhteen. Prosessin fyysisyydestä huolimatta hänen teoksensa näyttäytyvät lopulta usein herkkinä ja
hauraina.
“Kaikki kokevat oman ainutlaatuisen todellisuutensa. Yritän käyttää luovia prosesseja linkkinä minun ja muiden maailmojen välillä”, Kestilä sanoo.
It’s hard, to
get to kindergarten on time
see the terrible grief of your own children
lose a friend
try to understand that love changes
not to have something you need
regard everyone with love
Johanna Kestilä is a Helsinki-based artist who works with the Rio11 art community in Jätkäsaari. Kestilä considers herself a physical artist. “Every time I work, I swing, I climb and I run around,” she says. You could say she shapes paintings like clay. She cuts paintings to pieces to give herself a new perspective on her work and then stitches them together again. Despite the physicality of the process, her works often appear delicate and fragile.
“Everyone experiences their own unique reality. I try to use creative processes as a link between me and other worlds”, Kestilä says.