Aimo Kanerva: Maalauksia

Aimo Kanerva ateljeessa. Kuvaaja: Atte Matilainen

Galleria A2:lla on ilo esittää kesänäyttelyssään taidemaalari, professori Aimo Kanervan (1909-1991) maalauksia ja piirroksia kuudelta eri vuosikymmeneltä. Esillä on myös valokuvia taiteilijasta työnsä parissa. Aimo Kanervan muistoa kunnioittaen haluttiin taiteilijan teoksia esittää myös nuoremmille sukupolville, joille Kanervan teokset eivät kenties enää ole niin tuttuja.

Taiteilijan puolison Aulikki Kanervan kokoelmista valikoidut teokset kertovat taiteilijan suuresta rakkaudesta luontoon. Suomalaisen luonnon lisäksi taiteilija loi teoksia myös Kreikassa, Islannissa ja Krimillä. Vuonna 1986 Samoksella maalattu vesivärityö Oliivipuu taipuilee ja käpristelee samoin tavoin kuin Lapin vaivaiskoivu. Lappi oli Kanervan lukuisten matkojen kohde. Teoksia yhdistää luonnossa olemisen kokemukset ja havainnointi, joka valmiina teoksena välittyy katsojalle kuin lahjana.

Näyttelyssä esillä oleva pienempi teoskokonaisuus on muotokuvien sarja. Viimeistä omakuvaansa Kanerva jatkoi kymmenen vuotta sen valmistumiseen saakka vuoteen 1988. Yleensä Kanerva valitsi mallit itse, mutta teki myös muutamia tilaustöitä. Muusikko Pelle Miljoona kuvaa kohtaamistaan ja mallinna olemistaan seuraavasti:

Syksyllä 1979 Peter von Bagh juonsi Kultsalla maalailevaan stailiinsa konsertin, jonka esiintyjät olivat Love Recordsin artisteja eri aikakausilta, välissä dioja ja tarinaa Suomesta. Bändimme esitti pari biisiä. Seuraavana päivänä Aimo Kanervan tytär Eeva soitti, että taiteilija tahtoo maalata muotokuvan Pelle Miljoonasta. Oli kuiskinut tyttärensä korvaan ekan biisin jälkeen.

Tiesin Aimon loistavista Lapin maisemista, mut Linnunlaulun talossa, jossa asuin tuohon aikaan, budjas myös atskilaisia jotka kertoivat Aimon maalanneen muotokuvat mm. Mika Waltarista ja Veijo Merestä… eli kyseessä oli tarjous josta kovinkaan punkkari ei kieltäydy.

Istuin korkeaselkäisessä tuolissa, räntä heitteli rättejään töölöläisen ateljeen kattoikkunoihin, 70-luvun viimeisen syksyn harmaa valo. Kangas viritetty telineeseen, värit ja pensselit, maestro tontillaan.

Mie haluun maalata uhman mikä siussa on.” A tuonko hää sano, mie aattelin et hää on karjalaissii, Viipurist niinku miunki isä, molemmat haavottu soas… Muuta Aimo ei haastant. Eeva tai Aimon elämänkumppani Aulikki pitivät seuraa.

Maestro maalas aikansa, sit peitti työnsä, ei tullu mieleen käydä kurkkimassa. About kymmenen sessioo, sit mäkin sain nähdä minkälainen henkilö Pelle Miljoona on. Nuorena, vanhana ollaan samannäköisiä, mut tauluun on kerääntynyt kerroksittain karmaa. Lieneekö uskaliasta väittää et Aimo maalas muotokuvaan ripauksen omaa nuoruuttaan?

Aimo Kanervan siunaustilaisuudessa Hietaniemen täpötäydessä kappelissa ei puhuttu. Kaisa Korhonen esitti Laulun kuolleesta rakastetusta, sit kaiuttimista tulvahti lähes kakskytminuuttinen Bolero. Kenties noiden Ravelin maagisten sävelten siivittämänä Aimon sielu purjehti lapintaulujensa zeniläiseen avaruuteen.

– Pelle Miljoona