Olen ajatellut sitä, miten koko elämä voi pysähtyä yhteen pieneen tilaan, vuosiksi.
Päivät ja yöt samassa paikassa.
Äiti käy vaihtamassa asentoasi, lopulta ehkä vain käden paikkaa.
Huolenpidossa on paljon uskoa, toivoa.
Suurin niistä on rakkaus.
Niin kauan kuin napit ovat pyjaman etupuolella,
On kaikki hyvin.
Pian taas kuolet, hyvästi nyt.
Hyvin se menee.
Saat freesioita, tuoksuherneitä, liljoja.
Lainaus on Sanna Karlströmin kirjasta, Saatesanat. Siihen tiivistyy paljon sellaisia tunteita ja havaintoja, joihin samaistun. Voimattomuus, epäusko ja hämmennys lähestyvän kuoleman edessä. Suru tuli vasta myöhemmin, keskellä kirkasta päivää.
Hanna Vihriälä on Tampereella asuva kuvataiteilija. Hän on valmistunut Kuvataideakatemiasta, Kuvanveiston osastolta vuonna 2003. Hänen teoksiaan on ollut esillä Helsingissä Galleria Sculptorissa ja Galleria Forum Box:ssa ja Kiasmassa “Kimpassa” – näyttelyssä. Vihriälä on toteuttanut useita julkisia teoksia ja hänen töitään on mm. Amos & Andersonin, Kiasman ja Wäinö Aaltosen museoiden kokoelmissa.
Vihriälän työskentelyssä pysyvän kiinnostuksen kohteita ovat alueet, jotka jäävät kuvanveiston, maalauksen ja graafisuuden välimaastoon. Jokin materiaalinen jännite pysyvyyden ja haurauden välissä.
HANNA VIHRIÄLÄ: WHITE NIGHTS (STUDIO)
I’ve been thinking about how your whole life can stop in one small space for years.
Days and nights in one place
Mother will come to change your position, but eventually just a hand.
There’s a lot of faith, a lot of hope in care.
The greatest faith is love.
As long as the buttons are on the front of the pajamas
Everything is fine.
Soon you’ll die again, goodbye for now.
Everything will be fine.
You get freesia, fragrance peas, lilies.
The quote is from Sanna Karlström’s book, Saatesanat. It sums up a lot of emotions and observations that I identify with. Powerlessness, disbelief and confusion in the face of impending death. The grief didn’t come until later, in broad daylight.
Hanna Vihriälä is a Tampere based artist. Vihriälä graduated from the Sculpture department of the Academy of Fine Arts in Helsinki in 2003. Her works have been exhibited at Galleria Sculptor and Galleria Forum Box and at Kiasma in Helsinki. Vihriälä has created several public works and her work is present in the the collections of Amos Anderson’s, Kiasma and Wäinö Aaltonen museums. Areas of permanent interest in Vihriälä’s work remain in sculpture, painting, and graphics. She has material relational intensity between permanence and fragility in her work.