Untitled 48, 2019.
Ballad of Harlequin Feathers And Sky Carrier Horses, 2019
Though I Speak The Greatest is Love, 2019
Yolo, 2019
Leena Mertanen (s. 1986) on kansainvälistä huomiota saanut nykytaiteilija, joka tutkii tyyliltään tunnistettavissa, usein suurikokoisissa töissään ihmisyyteen, naiseuteen ja kulttuuriin liittyviä nyansseja. Hän yhdistää mielellään epäsovinnaisia elementtejä ja laajaa teknistä tietotaitoa tutkimuksiinsa modernin valokuvauksen mahdollisuuksista rikkoen usein siihen liittyviä totuttuja konventioita. Hänen psykologiset työnsä vilisevät pop-kulttuuriviittauksia, kontekstistaan irrotettuja yksityiskohtia ja intellektuellia analyysiä ihmisenä olemisen tilasta. Hän pitää myös dadasta. Mertasen töiden maalauksellinen, yksityiskohtainen tyyli on saanut vahvasti vaikutteita ekspressionismista, johon hän tutustui uteliaisuudesta 15-vuotiaana soveltaen myöhemmin oppimaansa valokuvaukseen. Vuonna 2015 Mertanen hyväksyttiin Central Saint Martins-yliopistoon Lontoossa, mutta aloitti akateemiset taideopintonsa Taideyliopiston Kuvataideakatemiassa v. 2016 keskeyttäen ne pian kandidaattivaiheessa henkilökohtaisista syistä. Mertasen töitä on useissa yksityiskokoelmissa maailmanlaajuisesti. Häntä edustaa Gallery104 New Yorkissa, Rosso Cinabro Roomassa ja pian Imitate Modern Lontoossa, jonka listoilla ovat mm. Banksy, CB Hoyo ja Tyler Shields.
”Wild horses couldn’t drag me away”. En pidä Rolling Stonesista mutta epäilen rakastavani häntä. (Päiväkirjamerkintä 23.09.2019) Vajaa vuosi myöhemmin katson jättiläsmäisiä vedoksia unenomaisesta sadusta joistain, joka ehkä tapahtui – mutta missä? Varmuudella se on traaginen. Kukaan ei kuollut, muttei myöskään elänyt – vain negatiivit muistuttavat minua siitä, että vailla valoa voi tapahtua ihmeitä. Kuolin kaksi kertaa – hänestä ja vuonna 2008, jonka jälkeen en kuvannut seitsemään vuoteen. Avasin huolella arkistoidut negatiivit, pinnakkaiset ja testivedokset muistoina nuoruudestani, jolloin rakkaus tarkoitti minulle kameraa. Aikuisena en enää tiedä. Taivaalla lentää koirapariskunta. Osallistun häihin sivustakatsojana. Hieman alempana enkeli lahjoo ihmiskuntaa nonparelleilla. Tanssin käytävässä.
Leena Mertanen (b. 1986, Finland) is a multidisciplinary artist with international exposure and interest who examines ethics, culture, sexual roles and what it is to be in her distinctive works that often lack the context of time. She uses analogue cameras in her more conceptual series and herself as a model in the absurd, dark, humorist, emotional self-portraits making personal universal, combining often unexpected technical elements and purist experimental approach to modern photography. Drawing inspiration from all kinds of cultural history including fashion, music, films and literature, her visual style is filled with popular cultural references and intellectual psychological analysis on the human condition. Her works are in private collections worldwide. She lives and works in Finland. Represented by Gallery104 (New York, US), Rosso Cinabro (Rome, Italy) and soon at Imitate Modern (London, UK) which roster includes also names like Banksy, CB Hoyo and Tyler Shields.
”Wild horses couldn’t drag me away”. I don’t dig Rolling Stones but suspect I love him. (Diary entry September 23th, 2019). Almost a year later I study gigantic prints on a dreamlike fairytale that might have happened – but where? It’s tragic, that’s for certain – nobody died, but neither lived. Only a pile of negatives remind me without light there can be miracles. I died, twice – of him, and in 2008. I didn’t photograph for seven years after that. Archived contact sheets, negatives and test prints from my youth remind me of love – as a teen it meant photography. Now I am an adult, and no longer know.
A married couple of dogs fly in the horizon. I enter the festivities as a quiet by-stander. A little lower an angel bribes the humankind with nonpareils. I dance in the hallway.