SIRPA HÄKLI: NATURE OF TIME | MAALAUKSIA AJASTA

Nature of Time: Winter, öljy, akryyli ja kuivapigmentti kankaalle, 170×170 cm, 2024.     Photos by: Jouko vatanen

”Aika ei ole viiva, joka jatkuu samanlaisena kahteen suuntaan; se on nuoli, jonka ääripäät ovat erilaiset. Juuri tämä on ajassa tärkeintä, tärkeämpää kuin nopeus, jolla se etenee. Tämä on ajan perustavanlaatuinen ominaisuus. Ajan salaisuus on sen eteneminen, jonka tunnemme sydämenlyöntiemme avulla, sisäisesti muistin arvoituksena, tulevaisuutta koskevana levottomuutena.”

Carlo Rovelli, Ajan luonne, 2018. Ursan julkaisuja 160. Suom. Hannu Karttunen

Pari vuotta sitten aloin lukea italialaisen fyysikon, Carlo Rovellin kirjaa ajan olemuksesta. Miten kauniita ja lohdullisia ajatuksia kvanttigravitaation, filosofian ja taiteen näkökulmia käsittelevä kirja tarjosikaan: Maailmassa ei ole aikaa, havaintomme ovat ”sumentuneita”, aika ilmenee meille tapahtumina, muutoksena lämmöstä kylmään, menneisyyden jättäminä jälkinä nykyisyyteen. Aiemmin olin pitänyt elämää ennen kaikkea janana peräkkäisiä, toisistaan poikkeavia ajanjaksoja – kunnes oivalsin, että nämä jaksot ovat rinnakkaisia, ”värähtelevän” ajan toisiinsa sekoittamia, ilman selkeää loppupistettä.

Kirja tarjosi maalauksiini myös konkreettisia kuvaideoita, kuten tiimalasin kaltaisen ”valokartion” (light cone), joka Rovelli mukaan esittää universaalia aikaa näin: ”Jokaisella tapahtumalla on menneisyytensä, tulevaisuutensa ja osa maailmankaikkeutta, joka ei kuulu sen enmpää menneisyyteen kuin tulevaisuuteenkaan, aivan kuten jokaisella ihmisellä on esi-isiä, jälkeläisiä ja muita, jotka eivät ole kumpiakaan.”

Aika liittyy myös yhteen viime vuosien teemoista taiteessani: luonnon muutokseen, virtaavuuteen ja ennakoimattomuuteen. Näyttelyn vuodenaikoja kuvaavien teosteni lähtökohta on yhdysvaltalaisen Cy Twomblyn (1928–2011) maalaussarja Four Seasons. Klassinen ja kiinnostava aihe. Kun vuodenaikojen rajat ilmaston muuttuessa kuitenkin hämärtyvät, voi kuitenkin kysyä milloin ‘kevät’ oikeastaan muuttuu ‘kesäksi’ tai ‘syksy’ ‘talveksi’. Koska teokseni syntyvät prosessinomaisesti, vuosi vuodelta enemmän aikaa vieden, liikkuen tavoitteellisuuden ja hallitsemattomuuden välimaastossa, tulee ajasta omassa työskentelyssänikin mitä keskeisin tekijä.

—

Sirpa Häkli on Helsingissä työskentelevä kuvataiteilija, jonka pääasialliset tekniikat ovat maalaus öljy-, akryyli- ja kuivapigmenttivärein, piirustus ja assemblaasit. Häklin näyttelytoimintan alkoi 1980-luvun  puolivälissä ja hänen teoksiaan on mm. Valtion taideteostoimikunnan, Eduskunnan sekä useiden museoiden, kaupunkien ja säätiöiden kokoelmissa. Vuonna 2024 hänelle myönnettiin valtion ylimääräinen taiteilijaeläke.

www.sirpahakli.net; www.instagram.com/sirpa.hakli/

”Time is not a line with two equal directions: it is an arrow with different extremities. And it is this, ratherthan the speed of its passing, that matters most to us about time. This is the fundamental thing about time. The secret of time lies in this slippage that we feel on our pulse, viscerally, in the enigma of memory, in anxiety about the future.”

Carlo Rovelli, The Order of Time, Riverhead Books, 2018 [L’Ordine del tempo, 2017]

A couple of years ago, I started reading a book by the Italian physicist Carlo Rovelli about the nature of time. How beautiful and comforting were the thoughts offered by this book, which explores perspectives from quantum gravity, philosophy, and art: In the world, there is no time; our perceptions are ”blurred.”Time appears to us as events, as the change from warmth to cold, as traces left by the past in the present. Previously, I had seen life primarily as a line of sequential, distinct periods—until I realized that these periods are parallel, blended together by ”vibrating” time, without a clear endpoint.

The book also provided concrete visual ideas for my paintings, such as a ”Light Cone” resembling an hourglass, which, according to Rovelli, represents universal time in this way: ”Every event has its past, its future, and a part of the universe that is neither past nor future, just as every person has forebears, descendants, and others who are neither forebears nor descendants.”

 Time also connects to one of the themes in my recent artwork: the transformation, flow, and unpredictability of nature. The starting point for my pieces depicting the seasons in this exhibition is the painting series Four Seasons by American artist Cy Twombly (1928–2011)—a classic and intriguing subject. However, as climate change blurs the boundaries between the seasons, we might ask when ”spring” truly turns into ”summer” or ”autumn” into ”winter.” Since my works emerge through a process that, year by year, takes more time, moving in the space between intent and unpredictability, time itself has become a crucial element in my creative practice.

___

Sirpa Häkli is a visual artist working in Helsinki, whose primary techniques include painting with oil, acrylic, and dry pigments, as well as drawing and assemblages. Häkli began exhibiting her work in the mid-1980s, and her pieces are part of collections such as those of the Finnish State Art Commission, the Parliament, and various museums, cities, and foundations. In 2024, she was awarded the State’s special artist pension.

www.sirpahakli.net; www.instagram.com/sirpa.hakli/

Nature of time: Summer, öljy akryyli ja kuivapigmentti kankaalle, 170 x 170 cm, 2024
Nature of time: spring, öljy, akryyli ja kuivapigmentti kankalle, 170 x 170 cm, 2023
Miltei syksy | Almost Autumn, öljy, akryyli ja kuivapigmentti kankaalle, 51 x 50 cm, 2024
Nature of Time: Autumn, öljy, akryyli ja kuivapigmentti kankaalle, 170 x 170 cm, 2024
Aika on muutosta | Time Requires Change (I), öljy, akryyli ja kuivapigmentti kankaalle, 140 x 120 2024
Aika on muutosta | Time Requires Change (II), öljy, akryyli ja kuivapigmentti kankaalle, 140 x 120 cm, 2024
Aika  on tapahtumia | time is a series of events (II), öljy ja akryyli kankaalle, 100 x 100 cm, 2024
Värähtelyä | Oscillation (II), öljy, akryyli ja kuivapigmentti kankaalle, 60 x 60 cm, 2024
Luen Carlo rovellin kirjaa Ajan luonne | Reading carlo rovelli’s Order of time (xv), öljy, akryyli, rasvaliitu kankalle, 41 x 41 cm, 2024
Luen Carlo rovellin kirjaa Ajan luonne | Reading carlo rovelli’s Order of time (xiv), öljy ja kuivapigmenttikankalle, 41 x 41 cm, 2024
Luen Carlo rovellin kirjaa Ajan luonne | Reading carlo rovelli’s Order of time (xviii), öljy kierrätetylle painokankalle, 41 x 41 cm, 2024

Chrisse Candolin: Perhosvaikutus / Fjärilseffekten

Tyylipuhdas / Stilrent / Pure in Style, sculpture installation, 2024

Työskentelyni taustat ja suunta / mielen ja materian välissä

Riippumatta siitä syntyvätkö ajatukset filosofiasta, tieteestä vai taiteesta, niitä ei voi irrottaa ajattelijastaan, ja yhtä vähän niitä voi irrottaa siitä kulttuurista, joka synnytti ajattelijat, taiteilijat ja tiedemiehet.

Olen1980-luvun alusta tehnyt pääasiassa tilateoksia ja installaatioita, joiden kautta olen tutkinut mielen ja materian vuorovaikutusta ja tästä esiin nousevia ominaisuuksia. Mielen evoluutio, ihmisen tietoisuus sekä se, -miten ajan ja paikan kokemukset, tunnistaminen ja merkityksien muodostuminen ovat tietoisuuden edetessä jäsentyneet, – ovat uteliaisuuteni ja tutkimusteni kohde.

Pohdin usein taiteessani sekä sitä, miten maailmamme sitä hahmottaessamme muotoutuu, että sitä, miten alati uudet
näkökulmamme ajassa ja kulttuurissa muuttavat ympäristöämme ja samalla meitä itseämme, -tätä kutsun mielen ja materian vuorovaikutukseksi.

Tästä näyttelystä nimeltä PERHOSVAIKUTUS

Kun ihminen ilmestyi maapallolle, planeettamme oli ollut olemassa jo yli 4,5 miljardia vuotta. Elämän syntyminen oli hidas, väkivaltainen ja sattumanvarainen prosessi; vähänkin suotuisa vaihe synnytti maapallolle pieniä keitaita, johon elämä hanakasti tarttui hennoilla tuntosarvillaan.

Ihminenkin syntyi luonnosta; maasta kuten kaikki muukin elämä miljoonien ja taas miljoonien suotuisten perhosvaikutusten tuloksena. Olemme siten vain olevaisuuden ketjun osaa; se osa elämänvoimaa ja henkeä, jolle myös syntyi kyky katsoa ja arvioida itseään.

Saimmeko elämältä liian vastuullisen tehtävän, – kysyn tänään, – kun unohdimme vaalia kaikkea elämää, ja aloimme sen sijaan
yksipuolisesti hyödyntämään ja toiseuttamaan luontoa ja sen muita asukkaita, ikään kuin ne olisivat jotain itsemme ulkopuolista, eikä osa sitä kokonaisuutta johon mekin kuulumme.

Teokseni heijastavat tässä näyttelyssä ihmistä osana luontoa, hänen luomansa kulttuuri; ajatuksetkin, heijastavat maailmaa ja luontoa, josta tulemme. Emme siksi koskaan myöskään pääse luonnonvoimia pakoon. On aika pyhittää luonto uudestaan; ymmärsimme kauan sitten että äiti maa on pyhä.

De hominis dignitate, screen printing on glass, 2024

Introduktion

Oberoende om tankarna föds ur filosofin, vetenskapen eller konsten, kan de varken skiljas från den som tänker, eller från samhället och kulturen som frambringat dessa infallsvinklar.

Har sedan 1980-talet arbetat med rumspecifik konst och installationer, och ofta kombinerat mina, av olika naturmaterialer tillverkadeinstallationer med rörlig bild, foton eller ljud.

Medvetandets evolution, människans vetande och hennes gestaltning av världen, identifikationen där, -samt hennes handlignar har som ämnen fascinerat mig sedan länge och gjort starka innehållsmässiga avtryck också i mitt visuella arbete.

Dels undrar jag hur vi skapar och formar vår värld, dels försöker jag förstå hur vi förnimmer; hur vårt inre, vår tid och vår kultur påverkar vårt sätt att se och uppleva världen; hur också den formar oss; detta kallar jag den pågående växelverkan mellan sinnet och materiet.

 

Kaipausten kirja / saknadens bok / The book of Longing,  installation, oil colour on silk, 2024

Om Utställningen FJÄRILSEFFEKTEN

När människan första gången uppenbarade sig här på jorden, hade vår planet redan funnits i över 4,5 miljarder år.

-Livets uppkomst har skett slumpmässigt, och under eoner, mellan enorma katastrofer och lugnare perioder där de förmånligare förhållanden drog åt sig spröda men starka livsformer, som i sin enorma livskraft och mångfald till slut också manifesterades som människoapa. Apdjuret med den stora hjärnan,- som annars är en ganska enkel biologisk helhet mitt i jordmånens alla hisnandelivsformer och företeelser,- som vi ännu så dåligt känner till.

Bland varandets och livets otaliga manifestationer; verkar människan,- som den levande ande och med den förstånd livet utvecklat, -ha fått uppgiften att se, tolka och forska i varandets oändliga mysterier. Att vara den ande som forskar i sig själv. Men den uppgiften har fört med sig ett ansvar mänskligheten inte hittils har kunnat axla på ett värdigt sätt.

Och om vi har velat undersöka i vår vär! Genom vår ändlösa nyfikenhet som drivkraft har vi skapat myter, uppfunnit vetenskapen, utevecklat tekniken och dykt ut i universumets båttenlösa djup för att forska och förstå.

Men samtidigt har vi i vår fartblindhet avlägsnat oss längre och längre bort från det livgivande urhemmet som är, och alltid har varit Naturen. Vi har i stället börjat uttnyttja den. Samtidigt som vi ställt os ovanför naturen har vi också börjat uppfatta den som vår ägodel.

I mina verk vill jag allegoriskt skildra att vi är och förblir naturvarelser, och detta manifesterar sig i allt vi gör, i alla våra skapade former. Allt som inte återspeglar naturliga mått och relationer uppfattar vi instinktivt som något bristfällig, fult. Vi kan heller inte fly naturkrafterna. De kommer oss fatt med en oförutsägbar raseri, om vi inte i tid inser vårt ansvar.

My Mental Hadron-Collider, video installation, 2022

Photos by: Barbara kaucher

Kaija Poijula: Kekri

KEKRI, 2024. Kuvaaja Johnny Korkman.

”Myöhään syksyllä, kun kekri kirjoo maan päälle kuuraa, ihmiset juhlivat yhdessä näkymättömien vieraiden kanssa.” (Snellman A.H, 1887: ”Kekri-juhla ennen ja nyt”).

Otteita kekri-jumalan juhlista seuralaisineen. Haltijat, keijut, manalaiset, tuonelaiset ja esivanhemmat saapuvat juhlimaan, pelaamaan ja leikkimään.

“Late autumn, when the Kekri embroiders the hoarfrost on the earth, people celebrate together with invisible guests.” (Snellman A.H, 1887: ”Kekri-juhla ennen ja nyt”).

Excerpts from the celebration of the Kekri God with his companions. Elves, fairies, goblins, the souls of the dead and the Ancestors arrive to celebrate, play and frolic.

kulkue / Procession, 2024.   Photo by: Barbara kaucher
LOHTU / Solace, 2024
perkeleen humppa / Devil’s Dance, 2024
poliini / Trampoline, 2024
Unessa kulkija / A Wanderer in a Dream, 2024
Sanattomat / Saying Nothing, 2024
Puutarhuri / Gardener, 2024
Pelinm henki / Spirit of the Game, 2024
Kunniavieras / Guest of Honour, 2024

Photos by: Johnny Korkman

Heta Toivanen: Virtauksia Kyynäspäänniemellä

Kultainen Pyörre, 2021, akryylispray/öljy, 100 x 80 cm 

“Näyttelyssäni kuva-aiheina ovat kivet ja vesi. Kivet ovat aina kiehtoneet minua ja olen tarkaillut niitä koko elämäni. Ne ovat ikivanhoja ja luonnonvoimien muovaamia. Vesi taas on “elämänlähde” ja usein virtaava.

Maalaukseni ovat saaneet vaikutteita Kajaanin Kyynäspäänniemen vieressä olevasta noin metrin levyisestä purosta ja niemen ohi virtaavasta isosta Ämmäkoskesta. Ne sijaitsevat lapsuuden- ja nuoruudenkotini vieressä ja ovat minulle tärkeitä oleskelupaikkoja myös aikuisena.

Valon, värien vaikutuksen, kivien ja virtaavan veden kautta pyrin kuvaamaan tunteita, ajatuksia, toiveita ja mennyttä ja nykyistä elämääni.”

Heta Toivanen (s.1961) asuu ja työskentelee Helsingissä. Hän on valmistunut Kuvataideakatemiasta taidemaalariksi v. 1989. ja on opiskellut jatko-opintoja vuoden verran Helwan Universityssä Kairossa. Näyttelyitä on Suomen lisäksi ollut myös Tansaniassa, Egyptissä ja Espanjassa. Toivasen maalauksia on mm. HAM:in kokoelmissa.

Kesämieli, 2024, öljy 100 x 140 cm 

Currents at Kyynäspäänniemi

“The subjects of my exhibition are stones and water. I’ve always been fascinated by rocks and I’ve been observing them all my life. They are ancient entities shaped by the forces of nature. Water, on the other hand, is a “source of life” and often freely flowing.

My paintings are influenced by the approximately one metre wide stream next to Kyynäspäänniemi in Kajaani and the large Ämmäkoski rapids flowing past the peninsula. My childhood and youth home is located close to those places and they are still important to me.

Through light, the influence of colours, stones and flowing water, I try to describe feelings, thoughts, hopes and my past and present life.”

Heta Toivanen (b. 1961) lives and works in Helsinki. She graduated from the Academy of Fine Arts as a painter in 1989 and has also studied for a year at Helwan University in Cairo. In addition to Finland, she has exhibited in Tanzania, Egypt and Spain. Toivanen’s paintings can be found, for example, in HAM’s collections.

Muinainen, 2024, akryylispray/öljy, 100 x 100 cm 
Sateen jälkeen,  2023, öljy, 100 x 80 cm 
Vapautunut jäästä, 2024, öljy, 110 x 120 cm

Merja Heino: Hokusain meri, Mahalin helmet

HOKUSAIN MERI, 2024, öljy kankaalle 40×165 cm
CHADO – TEEN POLKU, 2024, KAIVERRETTU PUU, VAHA,  AKRYYLI
PIENI AALTO, 2024, ÖLJY JA PIGMENTTI PUULLE
kAMI ÖISELÄ JÄRVELLÄ, 2024, ÖLJY JA LYÖNTIMETALLI KANKAALLE, 40 X 165CM
mumtazin mustat helmet, 2024, öljy kankaalle, 25 x 25 cm. Mahalin palatsissa 1, 2024, öljy kankaalle 45 x 100 cm
Mumtazin jadehelmet, 2024, öljy kankaalle, 25 x 25 cm

Maalauksia japanilaisista symboleista ja maharadjojen palatseista

Japanin ehkä tunnetuin taideteos on Katsushika Hokusain puupiirros Suuri aalto Kanagawan edustalla, tunnetaan länsimaissa nimellä Suuri aalto. Vahva teos kuvastaa klassista japanilaista luontosuhdetta, ihmisen pienuutta luonnon voimien rinnalla.

Meren ympäröimässä kulttuurissa veden rooli näkyy monin tavoin, esimerkiksi kalastuksessa, riisin viljelyssä, kuumissa lähteissä ja kylpyläkulttuurissa. Myös japanilaisissa puutarhoissa vesi on tärkeä elementti. Eristäytyneen saarivaltakunnan kulttuuri on kehittynyt omia teitään. Japanissa esiintyy mielenkiintoisia kulttuurisia ominaisuuksia, symboleita, käsitteitä ja tapoja, joita ei tavata muualla.

 

Taj Mahal puolestaan on Intian kuuluisin rakennus. Suurmoguli Shah Jahan rakennutti sen 1600-luvulla lempivaimonsa Mumtaz Mahalin hautamonumentiksi. Sitä on kutsuttu maailman tunnetuimmaksi arkkitehtoniseksi aarteeksi.

Samoja julkisivun muotoaiheita – mutta monimuotoisemmin ja kiinnostavammin – on käytetty 2,5 km päässä sijaitsevassa Agran linnoituksessa, johon Shah Jahan vangittiin elämänsä viimeisiksi vuosiksi, hänen poikansa kaapattua vallan. Samassa linnoituksessa kuvankaunis Mumtazkin asui elinaikanaan.

Hokusai’s Sea, Mahal’s Treasures

Paintings of Japanese Symbols and Maharaja’s Palaces

Perhaps the most famous Japanese artwork is Katsushika Hokusai’s woodblock print The Great Wave off Kanagawa, known in the West simply as The Great Wave. This powerful piece reflects the classical Japanese relationship with nature, highlighting the smallness of humanity in the face of natural forces.

In a culture surrounded by the sea, the role of water is evident in many aspects, such as fishing, rice cultivation, hot springs, and bathing culture. Water is also an important element in Japanese gardens. The culture of this isolated island nation has developed its own unique path. Japan features fascinating cultural traits, symbols, concepts, and customs that are not found elsewhere.

Taj Mahal, on the other hand, is India’s most famous building. The Great Mughal Shah Jahan built it in the 17th century as a tomb monument for his beloved wife Mumtaz Mahal. It has been called the world’s most renowned architectural treasure.

The same motifs from the Taj Mahal’s façade—but in a more diverse and intriguing manner—were used in the Agra Fort, located 2.5 km away, where Shah Jahan was imprisoned during the last years of his life after his son seized power. The beautiful Mumtaz also lived in the same fort during her lifetime.

.