Jari Huhta: Maalauksia

“olen työtön ja teen kaikkea sälää”, öljy kankaalle, 2023-25

Jari Huhta työskentelee useimmiten maalaustaiteen perinteen, esittävyyden ja kansantaiteen välimaastossa. Hänen töissään sekoittuvat monenlaiset visuaaliset perinteet realismista aina keskiaikaisiin kuvituksiin. Tuoreissa teoksissa rikas visuaalisuus luo monitahoista kerrontaa. Kansantaiteelle ominainen ymmärrettävyys kohtaa realistisen hahmon ja eri visuaalisten kielten taitteessa toimivat maalaukset pyrkivät resonoimaan aikamme kokemusmaailman kanssa. 

 

Jari Huhta on perustanut Heran, klassisen kuvataidekoulun Lapinlahden vanhaan sairaalaan 2018 ja toimii koulun rehtorina.

 

Jari Huhta works most often in the intersection of painting tradition, figurative expression, and folk art. His works blend various visual traditions, ranging from realism to medieval illustrations. In his recent pieces, rich visuality creates multifaceted storytelling. The comprehensibility typical of folk art meets realistic figures, and the paintings, operating at the juncture of different visual languages, aim to resonate with the experiential world of our time.

 

Jari Huhta founded Hera, a classical art school, in the old hospital of Lapinlahti in 2018 and serves as the school’s principal.

 

“mulle ei ryttyillä”, öljy kankaalle, 2024
Imperator, öljy kankaalle, 2024
Nuppu, öljy kankaalle, 2024

Frankenstein im meditation, öljy kankaalle, 2023

Agnieszka Wajda-Hänninen: Even when you’re gone I still see you

Nobody in The Garden, 2024, oil on linen, 33cm x 24cm
Maalaukseni käsittelevät läsnäoloa ohikiitävässä hetkessä, joka ei koskaan enää palaa. Valo, väri, rytmi ja ekspressio ovat minulle tärkeimpiä asioita maalaamisessa. Rakennan kuvaa spontaanisti ja aina omien tunteideni mukaan.
My paintings explore presence in a fleeting moment that will never return. Light, colour, rhythm, and expression are the most important aspects of painting for me. I create images spontaneously, always guided by my own emotions.
 Live Forever, 2024, marker, pastel, oil on paper, 56 x 76cm
Autumn morning, 2024, oil on canvas, 50 x 40cm
Summer swing, 2024, acrylic, pastel on paper, 29 x 21cm
Lights burning brighter, 2024, marker, pastel, oil on paper, 76 x 56cm
Holy Grail, 2024, acrylic and pastel on paper, 28 x 21cm
The blow, 2024, oil on canvas, 46 x 38cm

Joulukuun Ryhmä | The December Group

soili talja

Linda Granfors

Maritta nurmi

Melody jane & hemminki haltsonen

beetles do dung 3,  2024

MARITTA NURMI

Pieni Soolo

Metalliteoksia, pyöreitä ja pyöristettyjä sekä ympyröitä, tyhjiä ja täysiä.

Aiheena muinaisen Egyptin tukkalaitteet ja pillerinpyörittäjät sekä henkireiät.

Ett litet Solo

Metallverk, runda och avrundade samt cirklar, tomma och fulla.

Temat är det forntida Egyptens frisyrer, dyngbaggar och andningshål.

A Small Solo

Metallworks: round, rounded, and, circular; empty and full.

Themes include ancient Egyptian hairdos, dung beetles, and spirit holes.

 

Kiya, 2024

Arrivals from the Sea, acrylic on canvas, 140 x 150 cm, 2023

SOILI TALJA

Uusissa maalauksissa Taljan väripaletti on keväisen kuulas kuin lumen alta esiin puhkeava puutarha. Osassa teoksia kontrastia luovat syvät tummat väripinnat, jotka eivät kuitenkaan enää lähentele mustaa, vaan perustuvat väreihin kuten metsäkuusen vihreään ja yötaivaan siniseen. Sommittelu on kohoavaa, viiva nostaa muotoja ylöspäin ja välillä mieli rakentaa abstraktiin pintaan kuvan kurkottavista hahmoista, jotka voi nähdä ihmisen muotoina.

Ote Veikko Halmetojan tekstistä

I de nya målningarna är Taljas färgpalett vårklar, som en trädgård som bryter fram under smältande snö. I en del av verken bildas kontrasten av djupa mörka färgytor, som dock inte längre närmar sig det svarta, utan baserar sig på färger i likhet med grangrönt och natthimlens blå. Kompositionen är uppåtsträvande, linjen lyfter formerna, och ibland bygger sinnet upp bilder av gestalter med längtansfullt uppsträckta armar i den abstrakta ytan  – figurer som kan tolkas som människogestalter.

Ur en text av Veikko Halmetoja.

In Talja’s new paintings, the colour palette is as bright and fresh as a springtime garden emerging from beneath the snow. In some of the works, contrast is created by deep, dark colour surfaces that no longer approach black but are instead based on colours such as the green of spruce forests and the blue of the night sky. The composition is ascending; lines lift forms upward, and at times, the mind constructs from the abstract surface images of figures reaching out, which can be seen as human shapes.

Excerpt from Veikko Halmetoja’s text

Kohtaamisia, 2021, akryylimuste kankaalle, 56 x 41 cm
TEMPPELIMAALAUS II, 2023, akryylimuste kankaalle, 130 x 105 cm
Temppelimaalaus III, 2023, akryylimuste kankaalle, 140 x 115 cm
TEMPPELIMAALAUS VIII, 2023, akryylimuste kankaalle, 150 X 150 cm
MERELTÄ TULLEET II 2023, akryylimuste kankaalle, 130 X 125 cm
Temppelimaalaus VII, 2024  akryylimuste ankaalle, 140 x 120 cm
KOHTAAMISIA II 2024, öljy kankaalle, 20 X 23 cm
MIRHAMIA I 2024, öljy kankaalle, 20 X 23 cm

Photo: Miila Kankaanranta

LINDA GRANFORS / Studio

Christine ja Elisabeth Planströmin puvut

Christine ja Elisabeth elivät Torniossa 1700-luvulla aika tavallista elämää paikallisen raatimiehen tyttärinä, kunnes päättivät toisin. Vuonna 1736 he tapasivat ranskalaisen tiedemiehen Pierre Louis Moreau de Maupertuis’n ja hänen johtaman retkikunnan jäsenet Torniossa. Retkikunnan tehtävänä oli tehdä astemittauksia ja sillä tavalla todistaa maapallon tarkka muoto. Ollessaan Torniossa retkikunnan jäsenet tutustuivat paikallisiin, muun muassa raatimies Jacob Planströmin tyttäriin. Kun retkikunnan jäsenet palasivat Ranskaan ja Pariisiin niin Christine ja Elisabeth päättivät matkustaa perässä. Tullessaan Pariisiin heidän tuntemansa miehet eivät olleet kiinnostuneita lunastamaan avioliittolupauksiaan ja siskot joutuivat pärjäämään omillaan. Heidän tulonsa herätti huomiota seurapiireissä ja hovissa, sen verran että kuningas myönsi heille eläkkeen heidän kääntyessään katolisiksi. Kumpikaan siskoista ei koskaan palannut kotiseudulleen pohjoiseen.

Performanssiduo Linda ja Aura teki kesällä 2024 performanssin  jossa Christine ja Elisabeth Planström palasivat Tornioon ja kiersivät eri paikoilla Tornionlaaksossa katsomassa tuttuja paikkoja. Puvut ovat performanssia varten tehdyt, ranskalaiseen 1750-luvun tyyliin, kuten Christine ja Elisabeth olisivat valinneet pukeutua jos olisivat silloin palanneet takaisin kotiin.

Christine och Elisabeth Planströms dräkter

Christine och Elisabeth Planström levde ett ganska vanligt liv som den lokala rådmannens döttrar i Torneå på 1700-talet, tills de bestämde sig för annat. År 1736 träffade de den franska vetenskapsmannen Pierre Louis Moreau de Maupertuis och medlemmarna i hans expedition i Torneå. Expeditionens ändamål var att göra gradmätningar för att ta reda på jordklotets exakta form. Medan expeditionen vistades i Torneå blev medlemmarna bekanta med lokalbefolkningen, bl.a. med rådmannen Jacob Planströms döttrar. När expeditionen reste tillbaka till Frankrike och Paris, bestämde Christine och Elisabeth sig för att följa efter. När de kommit fram så upptäckte de att de män de lärt känna inte var intresserade av att inlösa sina äktenskapslöften och systrarna var tvungna att klara sig på egen hand. Deras ankomst i Paris väckte uppståndelse i societeten och vid hovet, till den grad att kungen gav dem en pension när de konverterade till katolicismen. Ingendera av systrarna återvände någonsin till sina hemtrakter i norr.

Performanceduon Linda och Aura gjorde under sommaren 2024 en performance där Christine och Elisabeth Planström återvände till Torneå och reste runt på olika ställen i Tornedalen för att återse bekanta platser. Dräkterna är gjorda för performancen i fransk 1750- tals stil, såsom Christine och Elisabeth skulle ha valt att klä sig ifall de återvänt hem då.

The dresses of Christine and Elisabeth Planström

Christine and Elisabeth Planström lived quite ordinary lives as the local aldermans daughters in Tornio during the 18th century, until they decided otherwise. In 1736 they met the French scientist Pierre Louis Moreau de Maupertuis and members of his expedition in Tornio. The purpose of the expedition was to make measurements in order to find out the exact shape of the earth. Whilst spending their time in Tornio, members of the expedition became acquainted with locals, amongst others with alderman Jacob Planströms daughters. When the expedition traveled back to France and Paris, Christine and Elisabeth decided to follow. Upon arriving in Paris they soon learned that the men they knew were no longer keen on keeping their promises of marriage and the sisters had to cope for themselves. Their arrival caused a stir in society and in court, where the king admitted them a pension after they converted into catholicism. Neither of the sisters ever returned back home to the north.

During summer 2024 Performance duo Linda and Aura made a performance art piece in Tornio where Christine and Elisabeth returns and travels around Torne Valley to see familiar places. The dresses were made for the performance, in French 1750’s style, the way Christine and Elisabeth would have worn them in case they had returned home then.

Kuolemamummo / Grandma death, 2023

 

 

Hemminki Haltsonen & Melody Jane

Kuolemamummo

Kierrätettyä mokkaa: punottu, taitettu ja maalattu, yhdistelee taidetta ja käsityötä.
Rauhallinen kuoleman hyväksyntä.

Dödsfarmor

Återvunnet mockaläder: flätat, vikt och målat, förenande konst och hantverk. En lugn acceptans av döden.

 Grandma Death

Recycled suede: woven, folded and painted, merged techniques of fine art and handicrafts.
The peaceful acceptance of dying.

Huikka entropiaa / A sip of entropy, 2023

SIRPA HÄKLI: NATURE OF TIME | MAALAUKSIA AJASTA

Nature of Time: Winter, öljy, akryyli ja kuivapigmentti kankaalle, 170×170 cm, 2024.     Photos by: Jouko vatanen

”Aika ei ole viiva, joka jatkuu samanlaisena kahteen suuntaan; se on nuoli, jonka ääripäät ovat erilaiset. Juuri tämä on ajassa tärkeintä, tärkeämpää kuin nopeus, jolla se etenee. Tämä on ajan perustavanlaatuinen ominaisuus. Ajan salaisuus on sen eteneminen, jonka tunnemme sydämenlyöntiemme avulla, sisäisesti muistin arvoituksena, tulevaisuutta koskevana levottomuutena.”

Carlo Rovelli, Ajan luonne, 2018. Ursan julkaisuja 160. Suom. Hannu Karttunen

Pari vuotta sitten aloin lukea italialaisen fyysikon, Carlo Rovellin kirjaa ajan olemuksesta. Miten kauniita ja lohdullisia ajatuksia kvanttigravitaation, filosofian ja taiteen näkökulmia käsittelevä kirja tarjosikaan: Maailmassa ei ole aikaa, havaintomme ovat ”sumentuneita”, aika ilmenee meille tapahtumina, muutoksena lämmöstä kylmään, menneisyyden jättäminä jälkinä nykyisyyteen. Aiemmin olin pitänyt elämää ennen kaikkea janana peräkkäisiä, toisistaan poikkeavia ajanjaksoja – kunnes oivalsin, että nämä jaksot ovat rinnakkaisia, ”värähtelevän” ajan toisiinsa sekoittamia, ilman selkeää loppupistettä.

Kirja tarjosi maalauksiini myös konkreettisia kuvaideoita, kuten tiimalasin kaltaisen ”valokartion” (light cone), joka Rovelli mukaan esittää universaalia aikaa näin: ”Jokaisella tapahtumalla on menneisyytensä, tulevaisuutensa ja osa maailmankaikkeutta, joka ei kuulu sen enmpää menneisyyteen kuin tulevaisuuteenkaan, aivan kuten jokaisella ihmisellä on esi-isiä, jälkeläisiä ja muita, jotka eivät ole kumpiakaan.”

Aika liittyy myös yhteen viime vuosien teemoista taiteessani: luonnon muutokseen, virtaavuuteen ja ennakoimattomuuteen. Näyttelyn vuodenaikoja kuvaavien teosteni lähtökohta on yhdysvaltalaisen Cy Twomblyn (1928–2011) maalaussarja Four Seasons. Klassinen ja kiinnostava aihe. Kun vuodenaikojen rajat ilmaston muuttuessa kuitenkin hämärtyvät, voi kuitenkin kysyä milloin ‘kevät’ oikeastaan muuttuu ‘kesäksi’ tai ‘syksy’ ‘talveksi’. Koska teokseni syntyvät prosessinomaisesti, vuosi vuodelta enemmän aikaa vieden, liikkuen tavoitteellisuuden ja hallitsemattomuuden välimaastossa, tulee ajasta omassa työskentelyssänikin mitä keskeisin tekijä.

—

Sirpa Häkli on Helsingissä työskentelevä kuvataiteilija, jonka pääasialliset tekniikat ovat maalaus öljy-, akryyli- ja kuivapigmenttivärein, piirustus ja assemblaasit. Häklin näyttelytoimintan alkoi 1980-luvun  puolivälissä ja hänen teoksiaan on mm. Valtion taideteostoimikunnan, Eduskunnan sekä useiden museoiden, kaupunkien ja säätiöiden kokoelmissa. Vuonna 2024 hänelle myönnettiin valtion ylimääräinen taiteilijaeläke.

www.sirpahakli.net; www.instagram.com/sirpa.hakli/

”Time is not a line with two equal directions: it is an arrow with different extremities. And it is this, ratherthan the speed of its passing, that matters most to us about time. This is the fundamental thing about time. The secret of time lies in this slippage that we feel on our pulse, viscerally, in the enigma of memory, in anxiety about the future.”

Carlo Rovelli, The Order of Time, Riverhead Books, 2018 [L’Ordine del tempo, 2017]

A couple of years ago, I started reading a book by the Italian physicist Carlo Rovelli about the nature of time. How beautiful and comforting were the thoughts offered by this book, which explores perspectives from quantum gravity, philosophy, and art: In the world, there is no time; our perceptions are ”blurred.”Time appears to us as events, as the change from warmth to cold, as traces left by the past in the present. Previously, I had seen life primarily as a line of sequential, distinct periods—until I realized that these periods are parallel, blended together by ”vibrating” time, without a clear endpoint.

The book also provided concrete visual ideas for my paintings, such as a ”Light Cone” resembling an hourglass, which, according to Rovelli, represents universal time in this way: ”Every event has its past, its future, and a part of the universe that is neither past nor future, just as every person has forebears, descendants, and others who are neither forebears nor descendants.”

 Time also connects to one of the themes in my recent artwork: the transformation, flow, and unpredictability of nature. The starting point for my pieces depicting the seasons in this exhibition is the painting series Four Seasons by American artist Cy Twombly (1928–2011)—a classic and intriguing subject. However, as climate change blurs the boundaries between the seasons, we might ask when ”spring” truly turns into ”summer” or ”autumn” into ”winter.” Since my works emerge through a process that, year by year, takes more time, moving in the space between intent and unpredictability, time itself has become a crucial element in my creative practice.

___

Sirpa Häkli is a visual artist working in Helsinki, whose primary techniques include painting with oil, acrylic, and dry pigments, as well as drawing and assemblages. Häkli began exhibiting her work in the mid-1980s, and her pieces are part of collections such as those of the Finnish State Art Commission, the Parliament, and various museums, cities, and foundations. In 2024, she was awarded the State’s special artist pension.

www.sirpahakli.net; www.instagram.com/sirpa.hakli/

Nature of time: Summer, öljy akryyli ja kuivapigmentti kankaalle, 170 x 170 cm, 2024
Nature of time: spring, öljy, akryyli ja kuivapigmentti kankalle, 170 x 170 cm, 2023
Miltei syksy | Almost Autumn, öljy, akryyli ja kuivapigmentti kankaalle, 51 x 50 cm, 2024
Nature of Time: Autumn, öljy, akryyli ja kuivapigmentti kankaalle, 170 x 170 cm, 2024
Aika on muutosta | Time Requires Change (I), öljy, akryyli ja kuivapigmentti kankaalle, 140 x 120 2024
Aika on muutosta | Time Requires Change (II), öljy, akryyli ja kuivapigmentti kankaalle, 140 x 120 cm, 2024
Aika  on tapahtumia | time is a series of events (II), öljy ja akryyli kankaalle, 100 x 100 cm, 2024
Värähtelyä | Oscillation (II), öljy, akryyli ja kuivapigmentti kankaalle, 60 x 60 cm, 2024
Luen Carlo rovellin kirjaa Ajan luonne | Reading carlo rovelli’s Order of time (xv), öljy, akryyli, rasvaliitu kankalle, 41 x 41 cm, 2024
Luen Carlo rovellin kirjaa Ajan luonne | Reading carlo rovelli’s Order of time (xiv), öljy ja kuivapigmenttikankalle, 41 x 41 cm, 2024
Luen Carlo rovellin kirjaa Ajan luonne | Reading carlo rovelli’s Order of time (xviii), öljy kierrätetylle painokankalle, 41 x 41 cm, 2024

Chrisse Candolin: Perhosvaikutus / Fjärilseffekten

Tyylipuhdas / Stilrent / Pure in Style, sculpture installation, 2024

Työskentelyni taustat ja suunta / mielen ja materian välissä

Riippumatta siitä syntyvätkö ajatukset filosofiasta, tieteestä vai taiteesta, niitä ei voi irrottaa ajattelijastaan, ja yhtä vähän niitä voi irrottaa siitä kulttuurista, joka synnytti ajattelijat, taiteilijat ja tiedemiehet.

Olen1980-luvun alusta tehnyt pääasiassa tilateoksia ja installaatioita, joiden kautta olen tutkinut mielen ja materian vuorovaikutusta ja tästä esiin nousevia ominaisuuksia. Mielen evoluutio, ihmisen tietoisuus sekä se, -miten ajan ja paikan kokemukset, tunnistaminen ja merkityksien muodostuminen ovat tietoisuuden edetessä jäsentyneet, – ovat uteliaisuuteni ja tutkimusteni kohde.

Pohdin usein taiteessani sekä sitä, miten maailmamme sitä hahmottaessamme muotoutuu, että sitä, miten alati uudet
näkökulmamme ajassa ja kulttuurissa muuttavat ympäristöämme ja samalla meitä itseämme, -tätä kutsun mielen ja materian vuorovaikutukseksi.

Tästä näyttelystä nimeltä PERHOSVAIKUTUS

Kun ihminen ilmestyi maapallolle, planeettamme oli ollut olemassa jo yli 4,5 miljardia vuotta. Elämän syntyminen oli hidas, väkivaltainen ja sattumanvarainen prosessi; vähänkin suotuisa vaihe synnytti maapallolle pieniä keitaita, johon elämä hanakasti tarttui hennoilla tuntosarvillaan.

Ihminenkin syntyi luonnosta; maasta kuten kaikki muukin elämä miljoonien ja taas miljoonien suotuisten perhosvaikutusten tuloksena. Olemme siten vain olevaisuuden ketjun osaa; se osa elämänvoimaa ja henkeä, jolle myös syntyi kyky katsoa ja arvioida itseään.

Saimmeko elämältä liian vastuullisen tehtävän, – kysyn tänään, – kun unohdimme vaalia kaikkea elämää, ja aloimme sen sijaan
yksipuolisesti hyödyntämään ja toiseuttamaan luontoa ja sen muita asukkaita, ikään kuin ne olisivat jotain itsemme ulkopuolista, eikä osa sitä kokonaisuutta johon mekin kuulumme.

Teokseni heijastavat tässä näyttelyssä ihmistä osana luontoa, hänen luomansa kulttuuri; ajatuksetkin, heijastavat maailmaa ja luontoa, josta tulemme. Emme siksi koskaan myöskään pääse luonnonvoimia pakoon. On aika pyhittää luonto uudestaan; ymmärsimme kauan sitten että äiti maa on pyhä.

De hominis dignitate, screen printing on glass, 2024

Introduktion

Oberoende om tankarna föds ur filosofin, vetenskapen eller konsten, kan de varken skiljas från den som tänker, eller från samhället och kulturen som frambringat dessa infallsvinklar.

Har sedan 1980-talet arbetat med rumspecifik konst och installationer, och ofta kombinerat mina, av olika naturmaterialer tillverkadeinstallationer med rörlig bild, foton eller ljud.

Medvetandets evolution, människans vetande och hennes gestaltning av världen, identifikationen där, -samt hennes handlignar har som ämnen fascinerat mig sedan länge och gjort starka innehållsmässiga avtryck också i mitt visuella arbete.

Dels undrar jag hur vi skapar och formar vår värld, dels försöker jag förstå hur vi förnimmer; hur vårt inre, vår tid och vår kultur påverkar vårt sätt att se och uppleva världen; hur också den formar oss; detta kallar jag den pågående växelverkan mellan sinnet och materiet.

 

Kaipausten kirja / saknadens bok / The book of Longing,  installation, oil colour on silk, 2024

Om Utställningen FJÄRILSEFFEKTEN

När människan första gången uppenbarade sig här på jorden, hade vår planet redan funnits i över 4,5 miljarder år.

-Livets uppkomst har skett slumpmässigt, och under eoner, mellan enorma katastrofer och lugnare perioder där de förmånligare förhållanden drog åt sig spröda men starka livsformer, som i sin enorma livskraft och mångfald till slut också manifesterades som människoapa. Apdjuret med den stora hjärnan,- som annars är en ganska enkel biologisk helhet mitt i jordmånens alla hisnandelivsformer och företeelser,- som vi ännu så dåligt känner till.

Bland varandets och livets otaliga manifestationer; verkar människan,- som den levande ande och med den förstånd livet utvecklat, -ha fått uppgiften att se, tolka och forska i varandets oändliga mysterier. Att vara den ande som forskar i sig själv. Men den uppgiften har fört med sig ett ansvar mänskligheten inte hittils har kunnat axla på ett värdigt sätt.

Och om vi har velat undersöka i vår vär! Genom vår ändlösa nyfikenhet som drivkraft har vi skapat myter, uppfunnit vetenskapen, utevecklat tekniken och dykt ut i universumets båttenlösa djup för att forska och förstå.

Men samtidigt har vi i vår fartblindhet avlägsnat oss längre och längre bort från det livgivande urhemmet som är, och alltid har varit Naturen. Vi har i stället börjat uttnyttja den. Samtidigt som vi ställt os ovanför naturen har vi också börjat uppfatta den som vår ägodel.

I mina verk vill jag allegoriskt skildra att vi är och förblir naturvarelser, och detta manifesterar sig i allt vi gör, i alla våra skapade former. Allt som inte återspeglar naturliga mått och relationer uppfattar vi instinktivt som något bristfällig, fult. Vi kan heller inte fly naturkrafterna. De kommer oss fatt med en oförutsägbar raseri, om vi inte i tid inser vårt ansvar.

My Mental Hadron-Collider, video installation, 2022

Photos by: Barbara kaucher