Arja Jämsä: Reuna

SULA, öljy pellavalle, 120 x 120cm
AURA, ÖLJY PELLAVALLE, 120 X 90CM
kiila, ÖLJY PELLAVALLE, 120 X 90CM
POHJA, ÖLJY PELLAVALLE, 120 X 120CM
Kyynel, ÖLJY PELLAVALLE, 120 X 120CM
HOHDE, ÖLJY PELLAVALLE, 120 X 90CM
SUUNTA,  ÖLJY PELLAVALLE, 120 X 90CM

REUNA

 

“Näppäämäni sekunnin osa muuttuu ateljeessani tunneiksi, viikoiksi, vuosiksi. Maalaan maalaamisen ilosta, pudottelen sävyjä kankaalle kunnes palapelini on valmis.

Tämä näyttely alkoi kun mökkitien viereen ilmestyi avohakkuu. Hakkuu laajeni seuraavana vuonna ja uutta laajennusta odotetaan. Metsä muuttui saavuttamattomaksi ryteiköksi,
törröttämään jääneiden pelastajalahojen mustiksi tikuiksi. Mökkitie muuttui paahtavaksi, suojattomaksi, varjottomaksi väyläksi sinne ja sieltä pois.

Kuvasin tien pientaretta, niitä kasveja, jotka selvisivät ja niitä, jotka jäivät silppurin katkomiksi.

Luonnostelin maalauksia ensin villisti, sitten hillitysti ja lopuksi tarkan nautinnollisesti. Yritän maalata niin kauniisti kuin osaan, mutta onko lopputulema kaunis vai kauhea?”

EDGE

The split-second I capture becomes hours, weeks, years in my studio. I paint for the joy of painting, dropping hues onto canvas until my puzzle is complete.

This exhibition began when a clear-cut appeared beside the cottage road. The cutting expanded the following year, and further expansion is anticipated. The forest turned into an inaccessible thicket, the blackened deadwood left-behind and jutting out like black sticks.The cottage road turned into a scorching, exposed, shadeless pathway there and back.

I captured the roadside, those plants that survived and those that were left as scraps by the chipper.

I sketched paintings first wildly, then subdued, and finally with precise enjoyment. I try to paint as beautifully as I can, but is the outcome beautiful or horrible?”

Reetta Gröhn-Soininen: Kun kaikki kukat kuolivat

Kun kaikki kukat kuolivat / when all the flowerd died, 2024, poltettu ja maalattu puu, harjateräs
Forget me not / Lemmikki, 2024, maalattu puu
Forget me not, yksityiskohta
Äidin jääkukat / kesäpegoniat, 2024, maalattu puu
ÄIDIN JÄÄKUKAT, YKSITYISKOHTA
MUISTIKUVA KEVÄÄSTÄ / RECOLLECTION OF SPRING, 2024, MAALATTU PUU

”Nihkeän villalangan tuntu. Niin arkinen muisto, mutta joka sisältää koko elämän langan, syntymän ja kuoleman. Odotuksen molempiin. Jääkukat valkeassa kertakäyttökupissa ikkunalaudalla, salaa tuotuina. Äidin lempikukkia. Äiti olisi myös tykännyt vauvanpeiton tummansinisestä. Ja lanka. Villaa. Pitää lämpimänä. Alkuperäinen suunnitelma oli ottaa niskalenkki koko kuolemasta, mutta sepä näpäyttikin takaisin maailman pahuudella. Oli aika tässä välissä, kun mietin voinko veistää näitä teoksia.”

Reetta Gröhn-Soininen on merkittävä ja aktiivisesti toimiva suomalainen kuvanveistäjä. Puuveistäjänä hän kiinnittyy suomalaisen nykytaiteen jatkuvasti uudistuvaan kärkeen aidosti ja huumorintajuisesti, samalla ulottuen myös toisenlaisille tasoille sielujen siimeksiin. Hänen henkilökohtaisesta surutyöstä sai alkunsa Kuoleman puutarhurit- teokset, joita hän on toteuttanut muun muassa ympäristötaiteena eri puolelle Suomea. Näissä paikkasidonnaisissa töissä hän on halunnut kunnioittaa maamme eri kasvuympäristöjä ja valinnut teoksiinsa kunkin paikan maakuntakukkia. Pohjoisen Pellosta voi löytää kullerot, Sippolasta kurjenmiekat, Kaarinasta tammenterhot.

Värit ovat tulleet Reetta Gröhn- Soinisen veistoksissa yhä merkityksellisemmäksi hyvin fyysisenä elementtinä, joka on harkittua, mutta vapaata. Sen sattumanvarainen valuminen on tärkeää vastapainoa veistämisen kurinalaisuuteen. Nyt galleriassa nähtävät veistokset ovat jatkumoa puutarhureille. Henkilökohtainen surutyö on laajentunut globaaliseen suruun sodanaikaisessa maailmassamme. Gröhn-Soinisen kukat vievät meidät lempeästi tutkimaan tuntojamme myös omien kokemustemme kukkaniityille, sekä kuolleille, että parhaassa kukassaan oleville. Ja kaikelle siltä väliltä.

Satu Kalliokuusi
kuvataiteilija, kuraattori

 

WHEN ALL THE FLOWERS DIED

“The touch of soft wool yarn. Such a mundane memory, but one that contains the whole thread of life: birth and death. I’m waiting for both. Ice flowers in a white disposable cup on the windowsill, smuggled in. My mother’s favourite flowers. Mum would also have loved the dark blue of the baby blanket. And yarn. Wool. Keeps you warm. The original plan was to take a break from the whole death thing, but I was forced back by the evil of the world. There was a time in between when I wondered if I could carve these pieces.”

Reetta Gröhn-Soininen is a prominent and active Finnish sculptor. As a wood carver, she makes cutting-edge Finnish contemporary art in a genuine and humorous way, while also plumbing the depths of her soul. Working through her grief gave rise to the Gardeners of Death, which she has realised as works of environmental art in various parts of Finland. In these site-specific works, she has sought to honour the different habitats of our country and has chosen to use the regional flowers of each place. In Pello in the North, you can find the globe flower; in Sippola, the yellow flag; in Kaarina, the English oak.

Colour as a physical element has become an increasingly important part of Reetta Gröhn-Soininen’s sculptures, thought-out but free-form. Its irregular flow is a counterbalance to the discipline of the sculpture. The sculptures now on view in the gallery are a continuation of the Gardeners’ work. Personal grief has expanded to global grief in our war-torn world. Gröhn-Soininen’s flowers gently allow us to explore our feelings in the flower gardens of our own experience, both dead and in bloom. And everything in between.

Satu Kalliokuusi
visual artist, curator

 

Juhani von Boehm: Uusia maalauksia

Grand Canal, 2022, öljy levylle liimatulle kankaalle, 19×24 cm

Juhani von Boehmin näyttely Galleria A2:ssa koostuu uusista vuosina 2023-2024 syntyneistä öljymaalauksista. Suurin osa maalauksista on asetelmia, jotka ovat saaneet vaikutteita taiteilijan ”kotijumalan” G. Morandin taiteesta sekä sodan jälkeisestä suomalaisesta modernismista. Vesi on taiteilijalle tärkeä elementti osana maisemamaalauksia. Näyttelyn maisema-aiheet ovat peräisin Välimereltä. Kolmantena tärkeänä aihepiirinä ovat henkilökuvat, joita on näyttelyssä kaksi kappaletta.

NEW PAINTINGS

Juhani von Boehm’s exhibition at Gallery A2 consists of all-new oil paintings created between 2023-2024. The majority of the paintings are still life arrangements, influenced by post-war Finnish modernism and the work of Boehm’s idol, the Italian painter and printmaker Giorgio Morandi. Water plays an important part in Boehm’s landscape paintings, and work depicting scenes from the Mediterranean coast, alongside two examples of Boehm’s portraiture, can also be seen in the exhibition.

Heli Heikkinen: Ruoho asfaltin raosta

MATKAN TARKOITUS, öljy kankaalle, 75 x 92cm, 2023

VIELÄ TÄNÄ ILTANA, öljy kankaalle 100 x 140cm, 2023

HELMIKUUN AURINKO, öljy kankaalle, 45 x 55cm, 2023

PYÖRÄ, öljy kankaalle, 75 x 100cm, 2024

LASIPALATSISSA, öljy kankaalle, 75 x 100cm, 2023

PITKÄ SILTA, öljy kankaalle, 45 x 55cm, 2023

IKKUNAT, öljy kankaalle 70 x 90cm, 2024

Maalaamalla tulkitsen tunnelmia ympärilläni. Teosten henkilöhahmot ovat usein melko nuoria, lapsiakin. Elämä on edessäpäin.

Aloitin näyttelyn työstämisen vajaa pari vuotta sitten. Venäjä oli hyökännyt Ukrainaan ja moni muukin uhka alkoi yhä selvemmin näyttäytyä totena. Sodat lisääntyvät, lajeja katoaa ja elämiseen kelpaava maa kutistuu aina vain. 

Ei tullut parempia aikoja. Uusia helvettejä rysähtää maan päälle.

Ja kuitenkin. Valo osuu vastapäiseen seinään ja sen väri muuttuu. Ihmeellistä. Minussa, meissä, asuu voima: elämä. Se tunkee kuin ruohonkorret asfaltin raosta.

Ikkunassa ruudulla näkyy paikan päällä tabletille piirrettyjä kevättalvisia ja syksyisiä piirroksia Katalonian Maresmesta, joka on rannikkokaistale Barcelonasta koilliseen.

 

LIKE GRASS THROUGH ASPHALT


Through painting, I interpret moods around me. The characters in these works are often rather young, some even children. Their lives are ahead of them.
 
I started working on this exhibition just shy of two years ago. Russia had invaded Ukraine. Other threats, too, felt increasingly real: more wars, species going extinct and ever-shrinking habitable zones.
 
Things didn’t get any better. New hells keep crashing down.
 
And still. Light hits an opposing wall, making it change colour. It’s all rather a wonder. A force lives within me. Within us. Life itself. Like blades of grass cracking through asphalt.
 
 
On the screen in the window, there is a series of spur-of-the-moment early spring and autumn drawings, made on a tablet, from Maresme, a county to the northeast of Barcelona on the Catalan coast.

Heli Heikkisen maalausten yhteyteen luotu näytelmäsarja

NOIN 9 RAKKAUSKIRJETTÄ

on opastettu museokierros Annan ja Marian rakkaussuhteiden arkistoon.

Se on luentoesitys, jossa he esittävät rakkauskirjeitä rakastetuilleen sekä rakkaudelle ja koettavat purkaa, mitä oikein tapahtui?!

 Teos koostuu teksteistä, esineistä, kuvista ja näytellyistä kohtauksista ja pohjaa muistoihin ja muihin luotettaviin lähteisiin. Teos rakentuu taiteilija Heli Heikkisen maalausten rinnalle.

 Näyttelykierroksen sosiaalisessa tilanteessa todentuu, kuinka käsitykset rakkaudesta eivät kuulu vain yksityisen piiriin, vaan ovat myös yhteisesti rakennettuja, yhteiskunnallisia konstruktioita.

Katsojat voivat myös jättää omat, nimettömät rakkauskirjeensä teokseen.

 

TYÖRYHMÄ:

Anna Böhm ja Maria Oiva

www.annaelisabohm.com

www.mariaoiva.com

ESITYSPÄIVÄT:

13.2. klo 19.00

15.2. klo 19.00

16.2. klo 19.00

17.2. klo 17.00

23.2. klo 19.00

24.2. klo 19.00

LIPUT:

https://www.ticted.com/fi/search/theatre

Pääsylippu: 15€

Pääsylippu ammattilainen/opiskelija/työtön/eläkeläinen: 12€

Kannatuslippu: 35€

 ESITYSPAIKKA:

Galleria A2, Annankatu 12

00120 Helsinki

Eero Markuksela: Siveltimen veto

Tussimaalauksia ja tussimaalausinstallaatio

Eero Markukselan näyttely SIVELTIMEN VETO lähtee itäaasialaisen tussimaalauksen pitkästä traditiosta, jonka taustalla on luonnonfilosofian näkemys luonnosta ja ympäristöstä eriytymättömänä kokonaisuutena. Maalaukset ja installaatio kertovat mustavalkoisen materiaalin rajattomista mahdollisuuksista. Tässä taiteen tekemisen traditiossa ympäristön tarkkailu on kehollista läsnäoloa tavoitellen ympäristöä energisenä kokonaisuutena. Näin ei myöskään tehdä eroa erilaisten ilmaisutapojen kuten maalaamisen ja kirjoittamisen välillä, vaan samasta työskentelyn maailmasta voi syntyä sekä visuaalisuutta että kirjoitettua tekstiä. 

Eero Markuksela on toteuttanut itäaasialaiseen tussimaalaukseen liittyvää taideprojektiaan eri muodoissa alkaen vuodesta 2006. Hän on projektin myötä tehnyt seitsemän työskentely- ja näyttelymatkaa eri puolille Kiinaa. Markukselan paneutuminen paikallisen taiteen juurille on johtanut hänet kuvan, merkin ja tekstin rinnastuksiin. Hän on löytänyt tästä itseään vastaavan maailman. Tussimaalauksen traditio on merkittävästi vaikuttanut hänen näkemykseensä maalaustyöskentelystä, joka perustuu luonnon havainnointiin. Markuksela on kehittänyt välitöntä työskentelyä luonnossa, jossa pyritään spontaaniin yhteyteen luontokokemuksen kanssa.

Eero Markukselan monialainen tuotanto liittyy sekä visuaaliseen että kirjalliseen työskentelyyn. Hänen tuotantonsa sisältää maalauksia, maalausinstallaatioita, valokuvia ja julkaistuja kirjoja. Hän on julkaissut kolme kirjaa, joista viimeisin on Kotiinpaluu kirjaillussa silkkiviitassa, Yi jin huan xian, (2020, Basam Books). Markukselan kirjat perustuvat havaintoihin ja kokemuksiin Kiinasta – tussimaalauksia tekevänä taidemaalarina ja valokuvia ottavana vaeltajana. Hänen kirjoissaan rinnastetaan tekstiä ja valokuvaa. Porin taidemuseon julkaisusarjassa on toteutettu kirjat Oppineen kiinalainen puutarhaSuuri nauru Milo Fon kanssa (2018) ja Vertauskuvakellot (2014).

The ideas behind Eero Markuksela’s exhibition BRUSH STROKE derive from a long tradition of East Asian ink painting. The paintings and installation tell a story of the unlimited possibilities of black and white material. Underlying East Asian ink painting is a natural philosophical outlook of nature and the environment as an undifferentiated entity. In this tradition of art, the observation of the environment seeks the environment as an energetic ensemble through bodily awareness. Rather than differentiating between different types of expression like painting and writing, both the visual and written can come into being from the same medium.

Eero Markuksela’s East Asian ink painting derived art project has taken many forms since 2006. Alongside the project, he has made several work and exhibition trips all around China. Delving into the roots of East Asian art has led Markuksela to the juxtaposition of picture, sign and text. Here he has found a worldview that matches his own. The tradition of ink painting, which is based on perceiving nature, has informed his position on painting. Markuksela has cultivated a way of working in nature where one strives for a spontaneous experience with it.

The versatile works of Eero Markuksela are based both on visual and written production. His work entails paintings, painting installations, photographs and published books. Markuksela has published three books, the latest being Kotiinpaluu kirjaillussa silkkiviitassa, Yi jin huan xian, (2020, Basam Books). His books are based on his observations and experiences of China – as an artist painting ink paintings as well as a wandering photographer. In his books parallels are drawn between text and photography. Books published under the art museum of Pori include Oppineen kiinalainen puutarha, Suuri nauru Milo Fon kanssa (2018) and Vertauskuvakellot (2014).

Kirsikan kukat ja luumupuu, 2023 70×50 cm

Kirsikkapuu 2022, 67 x 46, 138 x 56cm

Kirsikkapuun kukat ja luumupuu, 2023 70×50 cm

Luumupuu, 2023 70×50 cm